Tämän takia tyhjät levyt maksavat niin h-sti
Suomesta tyhjien DVD:iden ostaminen
tuntuu lähinnä ryöstetyksi joutumiselta,
ja siksi ostankin levyni ulkomailta.
En ole aikoihin ostanut tyhjiä CD- tai DVD-levyjä Suomesta, lähinnä johtuen niiden törkeistä hinnoista verrattuna ulkomailta ostamiseen. Suomi toki on muutenkin maailman kalleimpia maita, mutta erityisesti tyhjien levyaihioiden suhteen tuntuu, että hinnat ovat täysin hatusta revittyjä.
Hintojen Suomi-bonukselle on tosin myyjästä riippumaton syy, jonka paljastan postaukseni lopussa.
Vertaillaan kuitenkin aluksi levyjen hintoja hieman. Vertailin nopeasti 10, 25, 50 ja 100 levyn cakebox1-pakkauksia suomalaisen Verkkokauppa.comin ja saksalaisen Nierlen välillä, tarkemmin seuraavalla tavalla:
Valittiin edullisin Verbatimin valmistama cakebox kustakin kokoluokasta.
CD:t ovat 700Mt CD-R:iä, DVD:t 4,7Gt DVD+R:iä ja BD:t 25Gt BD-R:iä.
Hinnat ovat myyntihintoja, ja ne kaiken järjen mukaan sisältävät arvonlisäverot.
Hintoihin on laskettu edullisin toimitustapa (ei kuitenkaan nouto) siten, että tilataan vain tämä nimenomainen tuote. Nierlellä tämä on "DHL/Post (tilisiirto)" 9,95 €, Verkkokauppa.comilla "Nouto postista" 2,00 €.
Sulkeissa on yksittäiselle levyaihiolle saatava laskennallinen hinta (hinta/kpl).
100kpl CD
Verkkokauppa 55,90€
(0,56€)
Nierle 31,94€
(0,32€)
100kpl DVD
Verkkokauppa 105,90€
(1,06€)
Nierle 37,94€
(0,38€)
Kalliimmista toimituskuluista johtuen Saksasta tilaaminen ei aivan pienillä määrillä kannata, mutta jo 50 CD:llä tai 25 DVD:llä Nierlestä tilaaminen tulee selvästi edullisemmaksi kuin Verkkokauppa.comista. Lisäksi on hyvin huomattavissa se, että Nierlessä ostamalla isompia pakkauksia säästää, mutta Verkkokauppa.comista taas ei juurikaan. Myös tämä selittyy osittain postimaksuilla, mutta silti jotain mätää Suomi-hinnoissa silti on. Mutta mitä?
Syy löytyy Suomen lainsäädännöstä, jossa määritellään, että lähestulkoon kaikesta, johon voi jotain tallentaa, pitää maksaa yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua. Tyhjissä CD:issä, DVD:issä ja BD:issä maksetaan "oikeudenomistajille" (lue: TO-järjestöille) hyvitystä siitä haitasta, joka syntyy kun teosta kopioidaan omaan käyttöön. Eli koska artisti kärsii siitä, että kopioin kaupasta ostamani levyn jotta voin kuunnella sitä sekä kotona että autossani, täytyy tätä menetystä kompensoida.
Kaiken järjen mukaan yksityisestä kopioinnista ei juurikaan aiheudu haittaa kenellekään, joten voisi kuvitella tällaisen maksun olevan olemattoman pieni, ehkä korkeintaan promillen luokkaa. Kun kuitenkin elämme hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi, ei asia luonnollisestikaan ole näin.
Jokaisessa Suomessa myydyn tyhjän CD:n hinnassa tätä hyvitystä (ja hyvityksen arvonlisäveroa) on 22 senttiä. DVD:issä määrä on 65 senttiä ja Blurayssä käsittämättömät 1,96 euroa. Tämän päälle hinnassa on toki arvonlisävero 23 %. (Lähde)
Hyvitysmaksu paisuttaa tyhjän
DVD:n hintaa yli kaksinkertai-
seksi.
Kuva: Riku Eskelinen/ PD
Kun Nierle myy levyaihioita lähes hyvitysmaksun suuruisella hinnalla, on selvää, ettei suomalainen Verkkokauppa.com pysty kilpailemaan hinnalla. Nopealla laskutoimituksella näet selviää, että oikeastaan Verkkokauppa.comin levyt ovat edullisia: ilman veroa ja hyvitysmaksua esim. 100 kappaleen DVD-boksin yksi levy maksaa vain 19 senttiä. Muu osuus hinnasta on veroa (0,19€) ja hyvitysmaksua (0,65€). Hyvitysmaksun osuus hinnasta on siis käsittämättömät 63 prosenttia!
CD:ssä osuus on hieman
DVD:tä pienempi, mutta
silti yli 40 prosenttia.
Niin ikään CD:issä "teostovero" muodostaa suuren osan myyntihinnasta: 100 CD:n purkissa hyvitysmaksua on 100×0,22€, eli 22 euroa. Koko 53,90 euron hinnasta maksua on näin ollen vajaat 41 prosenttia.
Bluray-levyjä ei Verkkokaupassa myyty kuin 10 levyn seteissä, mutta niissäkin myös kasettimaksuksi kutsuttu lisämaksu on huomattava: vajaan 40 euron paketista TO-mafian taskuun kilahtaa 19,43 euroa, eli vajaat 52 prosenttia - yli puolet.
Jokainen voi itse miettiä, onko tällainen oikein ja ennen kaikkea kohtuullista. Ainakaan minun mielestäni ei. Kun vielä maksua ollaan vähintään vuosittain laajentamassa koskemaan uusia välineitä, päädyn miettimään, onko ahneudella mitään rajaa.
Olen sitä mieltä, että koko hyvitysmaksusta tulisi kokonaan luopua, ja Teoston miettiä itselleen uusia rahanlypsämismalleja. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen ja yleisesti maamme johdon toiminnasta johtopäätöksiä vetäessä on kuitenkin selvää, että ainakaan tällä hallituskaudella ei ole odotettavissa parannusta tilanteeseen, vaan päinvastoin.
